Suomalaisuus

Suomalaisuus, mitä se on? Järviä, puita ja metsää silmänkantamattomiin.
 Olenko minä suomalainen? Ehkä, mutta vain virallisesti. Jalkani vievät ja sydämeni kuluu maailmalle. Afrikan savanneille, Bangladeshin sademetsiin, Floridan ja Karibianmeren manaattilaumoihin.
Innostun aina opiskelemaan toisen maan kulttuurista ja kielestä. Välillä jonkun maan innostavuus, kiehtovuus ja inspiroivuus lopahtaa, ja välillä joku alkaa kiinnostamaan jälleen.
Voisin kait sanoa olevani enempi kansainvälinen, kuin taas supi suomalainen pikku manaatti.
 Vihreä orkesteri Manaatinpoikanen, Hannun pikkuinen. Salamanteri.
Mutta mitä muuta tiedän Suomesta, muutakin kuin poliittisen näkemyksen? En kait muuta, kuin läheltä nähdyt ja koetut kliseet. Olen asunut Suomessa koko ikäni, paljasjalkaisena tamperelaisena. Jos siis ei lasketa Fridhemissä monia vietettyjä kesiä.
 Voisin kait siteerata mormoriani "Sydän Ruotsissa, mutta järki Suomessa.". Sen voi ymmärtää ja sitä voi käyttää monella tapaa.
Mutta ikuisesti rakkain maanosa on kait Afrikka ja sen lähellä sijaitsevat sademetsät. Ja tietysti meret, joissa uiskentelee laumoittain pyöreitä, hyvinsyöneitä ja aina onnellisia, ja niin uteliaita manaatteja.

~Elmo-Santtu Salamanteri~

O Life!

O Life! You won't let me figure you out. You give me nothing but vague explanations. Just when I think I know you, you change everything and leave me wondering which part of it was actually real. My beliefs, no matter how realistic, I have chosen for the sole reason I trust their source. But, O Life, I keep noticing. It's impossible to force you to follow any pattern.

I'm shy at choosing a way. I lack the courage to claim I have some kind of a message. For you confuse me time after time. You won't let me figure you out. 

I thought I'd never lose contact with you, but oh how cute do the theories I once believed in now appear. It turned out no theory remains intact in your chaos. After all the miracles I've seen, and for the sake of the burning love in my heart, I thought I'd never lose you God. But I'm already beginning to doubt. I'm not doubting if you, my God, exist. I doubt the way I've chosen. Yet every day goes on without conscious effort. Each day flows past me and I believe I'm on a journey. I'm not convinced about anything and I recall all the theories. And I don't know the way. 

The reality is very different from anything I've read or heard. I've built an entire world out of clues I've given meaning for. But you, my God, who showed miracles and ceased to do so when I realized they won't fill my heart. You, who revealed the miraculous secrets of love, who taught me knowing my inner self, have taken everything away just to confuse me more. You are unfathomable indeed and I'm grateful I can't know you, for you exist, and you make me remember. What do I remember though? Is my entire life just remembering you exist? What do I know, after all, about life? There is no use for my knowledge here, you give and take away. You combine and take apart. You won't let me figure you out, O life. 

Finn abroad

I feel myself so stiff. Talk and laughter fill the room. I'm silent, a bit confused about all the joyful
voices. I'm spending my first night abroad after a 1,5 year break. I'm trying to settle in mentally and get used to my new surroundings. "I guess you don't show your feelings that much in Finland?"
my new American friend asks the next day. "No, we don't", I reply and wish I could be more like her.

People dry up their laundry outside, because the air is so moist and nothing gets dry inside. I tell the locals we dry up our laundry inside in Finland. How? he asks. "The moisture evaporates inside and may cause mold." "We have different kind of houses and heating inside", I tell him.

Five days pass on and I notice my mind loosening up. I'm all smiles and the new people have become accustomed to the fact I don't speak all the time. Yet I feel I'm just another stiff Finn.

-Lila

Heipsaus!

'Ello Mon!

Halusin tulla päivittämään pienen tekstin ja kerroilla asioista :) Tosiaan en ole varmaankaan hetkeen täällä blogissa kirjoittelemassa teille, mut muut ihanat kynäniekkamme viihdyttävät ja pitävät huolenteistä teistä.
 Jään siis pienelle sairaslomalle, tällä hetkellä makaan TAYSin sisätautien päivystysosastolla PSÄI:llä - mutta kaikki on hyvin, ei syytä huoleen! Olen hyvissä käsissä ja hoidossa! :)

Olen muutenkin tässä lyhyellä aikataululla-välillä jäämässä pois Verstaalle, koska lähden eteenpäin ja  muutan Nurmijärvelle. Orkesteri vaihtuu ja toivottavasti myös uusi koulu (sain postissa haastattelukutsun Klaukkalaan Arkadian Yhteislyseoon. 19.4 Vihreiden vaalivalvojaisista lähin varsin haikein mielin ja itkin kovaäänisesti julkisella. Tuntuu ikävältä ja surulliselta jättää vanha, ensimmäinen yli 3-vuotta kestänyt liitto ja piiri taakseni. Mutta mieltä lämmittää se, että me olemme kuin perhe ja voin ja tiedän minne tulla, kun on vaikeaa. Jään Virnuun, PirViin ja TaViin kuitenkin kirjoille, joten tiedän missä mennään. Pääasiassa mut löytää VINO:sta (Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto) sekä NuViry:stä (Nurmijärven Vihreät) ja piirinä Uusimaa :) Lähdenkin jo kesäkuussa Ouluun puolue-liittokokouksen edustamaan Nurmijärveä.
Eli mulla menee helvetin hyvin, kunhan mieli ja pää pysyisivät kuosissa ja matkassa mukana.

~Elmo-SanttuSamppa-Salamanteri~
Ps. Mut löytää myös osoitteesta Vihreä Manaatti, siellä lisää ja muuta.

Oi elämä!

Oi elämä! Sinä et anna päästä perille itsestäsi. Sinä et suostu antamaan minulle kuin hataria selityksiä. Juuri kun luulen tietäväni, sinä muutat kaiken ja minä jään miettimään, mikä tästä olikaan todellista. Minun uskomukseni, olivat ne kuinka todellisia vain, minä olen valinnut ne vain sen tähden, että olen pitänyt niiden lähdettä totena. Mutta kun huomaan oi elämä. Sinua ei saa vangittua mihinkään kaavaan. Olen arka valitsemaan tietä. Enkä uskalla sanoa että minulla olisi jokin sanoma. Sillä sinä sekoitat minun pääni yhä uudestaan. Et anna päästä perille itsestäsi. Minä luulin etten koskaan kadottaisi kosketusta sinuun, mutta kuinka suloisena näyttäytyikään teoriat, joiden luulin olevan todellista. Mikään teoria ei kuitenkaan kestänyt sinun kaaoksesi edessä. Luulin että ihmeiden jälkeen jotka olin nähnyt ja sydämessäni palavan rakkauden tähden en koskaan kadottaisi sinua Jumala. Mutta jo nyt epäilen. En minä epäile etteikö sinua Jumalani ole olemassa. Minä epäilen tietä jota kuljen. Mutta jokainen päivä menee ilman tietoista ponnistusta. Jokainen päivä lipuu ohitseni ja minä uskon olen matkalla. Vakuuttua en voi mistään ja teoriat palaavat mieleeni. Enkä minä tunne tietä. Todellisuus on hyvin erilainen kuin mikään mitä olen lukenut tai kuullut jostakin. Minä olen rakentanut kokonaisen maailman vihjeistä, joille olen antanut merkitysarvoa. Mutta Jumalani, sinä joka näytit ihmeesi ja lakkasit näyttämästä niitä kun ymmärsin ne eivät täytä sydäntäni. Sinä joka näytit ihmeelliset rakkauden salaisuudet, sinä joka opetit sisäisen tuntemisen ja kaiken sinä olet ottanut minulta pois sekoittaen yhä uudestaan. Sinä todellakin olet tuntematon ja minä koen mielihyvää etten voi, tietää ja se tieto, sinä olet, se saa minut muistamaan, mutta mitä minä muistan, onko elämäni vain sen muistamista että sinä olet. Mitä minä loppujen lopuksikaan tiedän tästä tiestä, tästä elämästä. Tiedoistani ei ole täällä mitään hyötyä, sinä annat ja otat pois. Sinä kokoat ja hajoitat. Sinä et anna päästä perille itsestäsi oi elämä.

-alkkes-

Jos koen olevani matkalla, olen kotonani missä vain

Verstas on ollut ja on hautomo, jossa olen kypsytellyt vähän kaikkea. Alan olla jo ylikypsä ja olisi aika pudota puusta.

Minä olen kuin kuula, ladattuna tykkiin ja luulen, että täällä pimeässä tykissä "verstaalla", kehitän itselleni ongelmia ja haasteita, koska olosuhteet eivät niitä tarjoa. Minä odotan että ampaisen matkaan. Lentorata vie minut seikkailuihin. Uskon että tulen olemaan terveempi, kun olosuhteet lakkaavat tarjoamasta niin paljon turvaa.

Kun koen olevani matkalla, olen kotonani missä vain.

Odotan jo seikkailua, melkein toivon etten pääse Bulgarian matkalle, sillä minulla on raivoisa tarve päästä matkalle. Ja seikkailu ja matka alkaa, kun lähden verstaalta eteenpäin. Silti salaa toivon, että saisin tehdä vielä tämän yhden matkan, tämän upean porukan kanssa.

- Alkkes-

Lähimetsän pimeys

Jos olisin yhtä seesteinen kuin iltapäivän hämy ja vieno kevät tuuli. Jos olosuhteet olisivat ainoat hirviöni. Kun katselen ulkomaailman seesteisyyttä ja helppoutta, tajuan sen uudestaan, minkä olen tajunnut jo aiemmin. Eivät olosuhteet ole minun uhkani, olkoot millaiset vain, minun pahimmat hirviöni ovat minun sisälläni.

Kävelin lähimetsän pimeydessä kohdaten jokaisen mielikuvitukseni luoman pelon, eikä mikään niistä ollut todellinen vaara.

- Alkkes -